Valvontarangaistukseni alkoi viime viikon tiistaina, eli olen suorittanut nyt yhden rangaistusviikon noin 25 viikon kokonaisajasta. Käyn tässä blogauksessa läpi tunteita ja ajatuksia, joita tuomion suorittaminen on tähän mennessä herättänyt!
Blogin vastaanotto
Ennen valvontarangaistuksen aloittamista ajattelin mielipidevankina olemisen kiinnostavan monia ja se olikin pääsyy tämän blogin käynnistämiseen. Täytyy kuitenkin sanoa, että odotuksista huolimatta olen ollut todella yllättynyt ja häkeltynyt tämän blogin suosiosta ja vastaanotosta!
Valvontarangaistuksessa kokee olonsa helposti läheisten tuesta ja läsnäolosta huolimatta kovin yksinäiseksi, sillä viime kädessä vastaa tuomion suorittamisesta ja siihen liittyvistä päätöksistä itse. Yksin olemisen tunnetta on kuitenkin helpottanut huomattavasti kaikkien läheisten, tuttujen ja tuntemattomien osoittama tuki, välittäminen ja solidaarisuus. Kiitos siis kaikille teille osoittamastanne tuesta, ilman sitä rangaistuksen suorittaminen olisi huomattavasti raskaampaa!
Blogin ja koko kieltäytymisestä julkisesti puhumisen vastaanotto on ollut melkein yksinomaan positiivista ja kannustavaa. Tuen osoituksien ja tsemppiviestin suhde dissaukseen tai trollaamiseen on ollut varmaan 15:1, joten ilkeänkin palautteen vastaanottaminen on ollut positiivisen palautteen hurjasta määrästä johtuen aika kivutonta.
Tässä yksi saamistani palautteista. Miten meni Jarno noin niinkun omasta mielestä?
Nilkkapanta
Monet ovat kyselleet, miltä nilkkapanta tuntuu jalassa ja miten sen kanssa voi toimia arjessa. Ensimmäisinä päivänä nilkkapanta hiersi ja ahdisti jalassa, mutta jo muutaman päivän jälkeen sen olemassaoloa ei kotona ollessaan juuri tule ajateltua. Suihkussa käyminen, kenkien ja housujen pitäminen, juokseminen, salibandyn pelaaminen ja moni muu aktiviteetti on kokeiltu ja näissä panta ei ole ainakaan toistaiseksi häirinnyt.
Ainoa tilanne tähän mennessä, jolloin panta on häirinnyt, on nukkuminen. Muutamana yönä olen herännyt vasemmalle kyljelle kääntyessäni siihen, että nilkan ulkosyrjässä oleva möykky painaa nilkkaa kipeästi, jolloin on pitänyt kääntää kylkeä. Tämä on kuitenkin ongelmana aika pieni ja olen jopa yllättynyt siitä, kuinka nopeasti pannan ajattelu on unohtunut.
Ulkosyrjän möykky on kohtuullisen kokoinen
Panta on myös jalassa melko huomaamaton ja sen saa sukalla/housunlahkeella kätevästi piiloon. Käytännössä siis sivulliset eivät huomaa nilkkapannan olemassaoloa, ellen itse siitä halua kertoa. Tähän mennessä olen puhunut eri yhteksissä tuomiostani melko avoimesti, enkä ole huomannut sen aiheuttavan erityistä ihmetystä tai suhtautumisen kovenemista. Lähinnä ihmisiä ovat kiinnostaneet rangaistuksen kiemurat, joista olenkin ihan mielelläni lyhyesti kertonut. Luultavasti jossain vaiheessa rangaistusta samojen yksityiskohtien toistaminen alkaa uuvuttaa, mutta onneksi voin silloinkin ohjata ihmiset ystävällisesti tutustumaan blogiini, jossa toivon mukaan asiat esitetään kattavasti.
Aikataulujen ja ohjelman noudattaminen
Vaikeimpana ja raskaimpana tähän mennessä olen kokenut aikataulujen orjallisen noudattamisen. Kuten aiemmassa blogauksessani avasin, toimintavelvoitteeseen kuuluvassa toiminnassa lähtö- ja saapumisajat pitää ajoittaa lähes minuutilleen. Olen perusluonteeltani kohtuullisen suunnitelmallinen ja päämäärätietoinen, mutta silti pilkuntarkkaan aikatauluttamiseen on ollut hyvin vaikeaa tottua.
Joka aamu mietin aamurutiineja tehdessäni, montako minuuttia nyt on kulunut aamupalan syömistä, entä pukeutumista ja laittautumista tai hampaiden harjaamista, jotta varmasti saan kaiken huolella tehdyksi siihen mennessä, kunnes kello lyö 7.55 ja kotoa pitää poistua. Salibandytreeneistä lähtiessä pitää kiirehtiä vaatteiden vaihtamisessa, sillä on ennätettävä 18.08 lähtevään bussiin. 18.23 lähtevällä bussillakin voisi hyvällä tuurilla ehtiä kotiin aikataulun mukaisesti 18.45, mutta entä jos bussia ei tulekaan tai se tulee myöhässä? Oikeutta eläimille -yhdistuksen kokouksessa mietin, miten asialistan asiat kannattaisi järjestää, jotta ehtisin olla paikalla niiden asioiden käsittelyssä, jotka minua erityisesti kiinnostavat. Kokoukset kun tuppaavat venymään arvioitua pidemmälle, mutta kotiin pitää lähteä, jotta ehtii ennen aikataulun umpeutumista.
Jo ensimmäisinä päivinä huomasin, että kodin ulkopuolella on vaikea rentoutua täysin, sillä aikataulun noudattaminen jyskyttää mielessä jatkuvasti. Henri Sulku puhui omaa valvontarangaistusaikaansa käsitelleessä blogissaan ”laitostumisesta ilman laitosta”. Sulun kokemuksiin on helppo yhtyä jo lyhyenkin rangaitusajan jälkeen, sillä hetkessä eläminen on valvontarangaistuksella tehty mahdottomaksi. Vaikka olenkin tottunut elämään melko rutiininomaista ja säännöllisten aikataulujen ympärille rakentunutta elämää, huomaan jo nyt kaipaavani valinnanvapautta ja mahdollisuuksia.
Kuinka ihanaa olisikaan mennä kauppaan ostamaan vihiksiä ja Pepsi Maxia juuri silloin kun niitä tekee mieli, nauttia lenkkeilystä ilman jatkuvaa reitin ja vauhdin aikatauluttamista tai uppoutua opiskelu- tai työtehtävään ilman huolta kotiinlähdöstä.
(Tätä blogausta kirjoittaessani olen suorittanut rangaistusta 7 vrk, jäljellä on 166 vrk.)
Puoli vuotta pannassa 
Muistuta ihmeessä vaan jatkossakin että käydään kokouksissa läpi sua koskevat/kiinnostavat jutut ensin ettet suotta missaa mitään. :)
TykkääTykkää
Pakko myöntää että Jarnon kommentti saa veren kiehumaan ja tekee hyvin vaikeaksi nähdä mitä hän yrittää sanoa, eli häntä ärsyttää ja haluaisi enemmän ”miehisyyttä” ihmisiltä hänen keskuudessa, koska näin häneltä varmaan vaadittiin omalla ajallaan nuorena, ja näkee totaalikieltäytymisen ”epämiehekkäältä”, koska tämä on normia ja näin hänelle oli kerrottu aikanaan.
Olisi mukavaa jos hän yrittäisi käyttää asiallisempaa keskustelu tyyliä, missä tulee ilmi edellä mainitut asiat ilman tuomitsevia sanoja, kuten pelle, neekeri tai velliperse. Tämä tapa ilmaista mielipidettä ainoastaan motivoivat minua rankaisemaan kyseistä henkilöä pahimmalla mahdollisella tavalla.
TykkääTykkää
Kieltäydy noudattamaasta aikatauluja. Ei mielipiteestä saa tai voi rangaista ollenkaan.
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä siitä, ettei mielipiteen tai vakaumuksen perusteella saisi rangaista ketään. Olen kuitenkin vetänyt omien voimavarojeni suhteen rajan tähän, sillä en ole valmis kantamaan niitä seuraamuksia, mitä niskoittelusta tulee (käytännössä joutuisin vankilaan loppuajaksi). Toivon mukaan seuraavien sukupuolvien ei tarvitse enää kamppailla näiden kysymysten parissa.
TykkääTykkää
Hui. Onneks en oo velvoitettu asepalvelukseen eli mun ei tarvii totaalikieltäytyä, en ikinä selviäis valvontarangaistuksesta ja joutuisin vankilaan :( T. nukun melkein joka päivä pommiin ja myöhästyn aina ja kaikkialta :–D En myöskään tajuu, miten toi vois parantaa kenenkään sopeutumista, kun yhteiskuntaan sopeutumattomat nyt varmaan todellakaan pysty noudattaan tollasia minuuttiaikatauluja. Tai mä en ainakaan pystyis :–D Lisäks en saa tehtyy mitään sosiaalista ilman spontaaniutta
TykkääTykkää
Oot ihan oikeassa, valvontarangaistus soveltuisi kyllä kovin huonosti sellaisille, joilla on vaikeuksia noudattaa tarkkoja aikatauluja, herätä ajoissa jne.
Mä en ajattele ihan noin jyrkästi (että valvontarangaistus ei voisi edistää kuntoutumista), sillä ainakin tämä pakottaa omaksumaan jonkinlaisen vuorokausirytmin, pakottaa päihteettömyyteen ja jonkinlaiseen työtoimintaan. Toki oon samaa mieltä siitä, että ihan näin tiukilla aikataulurajoituksilla ei välttämättä saavuteta parasta mahdollista lopputulosta, mutta on paljon näyttöä siitä, että valvontarangaistus tosiaan toimii kuntouttamismielessä ehdotonta vankeusrangaistusta paremmin. Ja alunperinkin valvontarangaistukseen tuomitaan vain ne tyypit, joille katsotaan sen olevan soveltuva ja hyödyllinen rangaistusmuoto. Suuri osa ehdottoman vankeusrangaistuksen saaneista tuomitaan edelleen vankilaan.
TykkääTykkää
Vertailun vuoksi: armeijassa on myös minuuttiaikataulut, joita on noudatettava pilkuntarkasti koko palvelusajan. Tämä kirjoitus vaikutti siltä, ettet tiedostaisi sitä, vaikkei se varmasti pidäkään paikkaansa.
Joka tapauksessa tsemppiä rangaistuksen suorittamiseen! Arvostan todella paljon ratkaisua. Itse en sitä uskaltautunut tekemään, vaan menin lopulta siitä missä aita oli matalin ja suoritin asepalveluksen.
TykkääTykkää
Kiitos tsempistä! Totta kai tiedostan, että armeijssa on tiukka kuri ja tiukat rutiinit, joita tulee noudattaa. En nähdäkseni ottanut kirjoituksessa kantaa armeijan käytäntöihin, mutta ymmärrän kyllä, että pelkästään yhdestä asiasta kirjoittaminen voi näyttää siltä, ettei tietäisi muusta.
TykkääTykkää
Armeijassa on toki minuuttiaikataulut monen asian suhteen, mutta se eroaa oleellisin osin valvontarangaistuksen minuuttiaikatauluista. Itse asiassa ainut ”minuuttiaikataulu” minkä voisin melkein suoraan rinnastaa periaatteessa armeija-ajoilta valvontarangaistukseen, on lomien jälkeen kasarmille palaaminen. Siellä on oltava minuutilleen ajoissa, tosin siitä ei rangaista, että saapuu etuajassa.
Kaikki muu ”intin” sisällä tapahtuva aikataulutus on sellaista, että niitä on vaikea missata. Kyllä siinä koko tupa herää, kun alikessu kailottaa herätyksen käytävällä. Olen sen itse kokenut ja itse myös tehnyt. Ei ole ns. ”myöhästymisen” vaaraa. Sen sijaan kun itse joutuu valvomaan omia aikataulujaan, ei ole joukkuetta heräämässä samaan aikaan, ei alikessua herättämässä komppaniaa, asia onkin eri. Intissä ei ole vaaraa joutua RISE:een puhutteluun, tai jopa muunnon jälkeen vankilaan siitä, että saapuu kengännauhat auki ja lakki vinossa aamupalalle. Minuuttiaikataulu ei näiltä osin ole ihan verrattavissa täysin oma-aloitteeseen ja omavastuulliseen toimintaan ilman muiden läsnäoloa ja konkreettisen vankilaan lähdön pelkoa.
TykkääTykkää