Osa 7: Aseistakieltäytyjän oikeusprosessi (part II)

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle blogaukselleni, jossa avaan kieltäytymisprosessin alkua. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä.

Rikosseuraamuslaitoksen (viittaan rikosseuraamuslaitokseen tässä blogissa ”rise”-nimellä) toimitettua valvontarangaistusta puoltavan lausunnon, jäi prosessi pitkäksi aikaa laahaamaan. En ole edes tietoinen, missä oikeusjärjestelmän rattaissa tapaukseni pyöri maaliskuun ja heinäkuun välisen ajan. Minuun ei oltu minkäänlaisessa yhteydessä maaliskuun tapaamisen jälkeen.

Oikeudenkäynti

Seuraavan kerran prosessi eteni kesällä, kun Itä-Uudenmaan käräjäoikeudesta soitettiin ja kerrottiin tapaukseni edenneen oikeudenkäyntivaiheeseen. Olin poliisihaastattelussa suostunut alustavasti kirjalliseen oikeusmenettelyyn, mutta tässä kohtaa minulta vaadittiin vielä allekirjoitus (Pirkanmaan käräjäoikeudessa 3.7.), jossa sitouduin kirjalliseen menettelyyn. Jokaisellahan on subjektiivinen oikeus myös oikeusistunnon vaatimiseen, mutta minulle kerrottiin kirjallisen menettelyn nopeuttavan käsittelyä merkittävästi. Oikeusistunnon järjestämisessä kestäisi parhaimmillaankin useita kuukausia tai pahimmillaan jopa yli vuosi. Kirjallisessa menettelyssä sen sijaan kestäisi vajaat kaksi kuukautta.

Allekirjoitin suostumuksen ja samalla kirjallisen oikeusmenettelyn aikataulu selvisi. Tuomio annettaisiin 28.8. ja sitä ennen käräjätuomari tekisi asiaan liittyvän päätöksen rutiininomaisesti. Siviilipalveluksesta kieltäytyvien rangaistusajaksi määräytyy lain mukaan puolet jäljellä olevasta palvelusajasta. Tämän lisäksi tuomarilla oli rikosseuraamuslaitoksen puoltava lausunto valvontarangaistuksesta, joten kauheasti epäselvyyksiä tai pelivaraa tuomiossa ei ollut. Tuomio julkistettiin 28.8. ja sen sisältö oli odotettu 173 vrk:n valvontarangaistus. Tuomion julistamisen jälkeen tuomitulla on 7 päivää aikaa valittaa tuomiosta, jonka jälkeen valitusoikeus lakkaa ja tuomio saa lainvoimaisuuden.

Aseistakieltäytyjäliitosta tarjottiin minulle tukea ja neuvoja prosessin edetessä. AKL:sta myös suositeltiin jo aiemmin totaalikieltäytyjien asioiden hoitanutta oikeusavustajaa oikeudenkäyntiä varten, mutta kun lopulta suostuin kirjalliseen oikeusmenettelyyn eikä oikeudessa ilmennyt yllätyksiä, ei avustajalle ollut tarvetta.

Rangaistusajan suunnittelu

Pian tuomion saavutettua lainvoimaisuuden, rikosseuraamuslaitokselta otettiin jälleen (8.9.) yhteyttä. Yhteydenotto oli määräys ilmoittautua riselle rangaistusajan suunnitelman laatimista ja täytäntöönpanoa varten. Määräyksessä annettiin tapaamisajaksi 22.9. ja vaadittiin laatimaan tapaamiseen mennessä selvitys työ- tai opiskelutoiminnasta, henkilökohtaisten asioiden hoidosta, säännöllisistä harrastuksista, mahdollisesta lääkityksestä ja sosiaalisista verkostoista.

22.9. tapaamisessa käytiin läpi tämänhetkistä elämääni ja siihen liittyviä yksityiskohtia. Samalla aloitettiin jo alustavan viikko-ohjelman laatiminen, johon sisällytettiin erilaista toimintaa. Tapaamisessa sovimme jo rangaistuksen alustavan aloitusajankohdan (viikko 44) ja muutamia yksityiskohtia rangaistukseen liittyen. Sain myös tietää henkilökohtaiset rangaistusajan valvojani (saamani tiedon mukaan myös rikosseuraamuslaitoksella seurataan blogiani, joten terveiset valvojilleni ja muulle risen väelle!).

20.10. minulla oli viimeinen tapaaminen rikosseuraamuslaitoksen työntekijöiden kanssa ennen rangaistuksen varsinaista alkua. Tapaamisessa laadimme jo sitovan ohjelman ensimmäisille kolmelle viikolle ja kävimme läpi rangaistuksen yksityiskohtia. Tapaamisen lopuksi sovimme risen tukipartion saapuvan kotiini 27.10. klo 16, jolloin valvontalaitteet asennettaisiin ja rangaistus vihdoin alkaisi.

Fiiliksiä rangaistuksen odottelusta

Kuten oikeusvaltioissa tavallisesti, kesti tässäkin tapauksessa rikoksen suorittamisen ja tuomion alun välillä todella pitkä aika. Varsinaisen kieltäytymisen tein 20.1.2015 ja tuomio alkoi 27.10.2015. Pelkästään oikeusprosessissa siis kesti yli yhdeksän kuukautta. Totaalikieltäytyjillä oikeusprosessin kesto on tavallisesti vaihdellut puolesta vuodesta jopa puoleentoista vuoteen.

Tietyllä tavalla miellän jo oikeusprosessin läpikäymisen rangaistusajaksi, sillä rangaistusta koskevat velvoitteet alkavat hyvissä ajoin ennen valvontarangaistuksen varsinaista alkua. Olen toimittanut jos jonkinlaisia papereita, lausuntoja ja selvityksiä eri viranomaisille ja puhunut puhelimessa useiden eri virkailijoiden kanssa. Kaikki prosessin vaiheet ovat pakollisia, eikä niistä voi jättäytyä kesken kaiken ulkopuolelle.

Jo rangaistuksen odotusvaiheen kontrollin lisäksi rangaistusaikaa on mutkistanut tietämättömyys prosessin etenemistä. On ollut mahdotonta suunnitella elämää lähikuukausia pidemmälle, sillä milloinkaan en ole voinut olla varma, etteikö rangaistus alkaisi jo seuraavassa kuussa. Etenkin kevään, kesän ja syksyn ohjelman suunnittelu oli vaikeaa, sillä prosessista ei kuulunut yli kolmeen kuukauteen mitään. Käytännössä tämän vuoksi en voinut sitoutua pidempiaikaisin projekteihin enkä jaksottaa elämääni haluamallani tavalla.

Vaikka valvontarangaistus lopulta alkoikin vasta viime viikolla, koen suorittaneeni totaalikieltäytymisestä seurannutta rangaistusta jo huomattavasti pidempään. Näin ollen todellinen rangaistusaika on huomattavasti puolta vuotta pidempi.

(Tätä blogausta kirjoittaessani olen suorittanut rangaistusta 14 vrk, jäljellä on 159 vrk)