Osa 8: Miksi valitsin totaalikieltäytymisen?

Totaalikieltäytyminen oli kohdallani puhtaasti poliittinen valinta, johon johti monet ideologiset syyt. Tässä kirjoituksessa avaan, miksi päätin totaalikieltäytyä ja minkä pohdinnan kautta se lopulta jäi itselleni ainoaksi vaihtoehdoksi.

Asevelvollisuuden ongelmat

Vaikka varusmies- ja siviilipalveluksen laatuun ollaan viime vuosina kiinnitetty huomiota ja pyritty parantamaan palvelusvelvollisten palveluksessa viihtymistä, on asevelvollisuudessa edelleen suuria ratkaisemattomia ongelmia, joiden vuoksi en edes harkinnut palvelukseen hakeutumista.

Asevelvollisuus on pohjimmiltaan nationalistinen ja militaristinen järjestelmä. Se perustuu ajatukselle, jossa kansallisvaltiot itsessään ovat arvokkaita ja ihmisiä yhdistää enemmän kansallinen identiteetti ja valtiolliset intressit kuin ihmisyys ylipäänsä. Samaan jatkumoon kuuluu ajatus siitä, että suomalaisilla miehillä on velvollisuus terveytensä ja jopa henkensä uhalla puolustaa tätä ”isänmaata” ulkoisten uhkien kohdatessa. Useimmiten näitä ulkoisia uhkia motivoivat taloudelliset intressit ja vallantavoittelu. On hyvin kyseenalaista alistaa eri kansojen tavallisten ihmisten terveys alttiiksi kansakuntien välisissä valtataisteluissa. En käsittele antimilitarismia tässä yhteydessä enempää, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan aiheeseen esimerkiksi Aseistakieltäytyjäliiton sivuilla.

Laskevasta trendistä huolimatta varusmiespalvelukseen osallistuu edelleen suurin osa suomalaisista miehistä, joten varusmiespalveluksen roolia hegemonisen maskuliinisuuden rakentajana ei voi väheksyä. On selvää, että patriarkaalisessa yhteiskunnassa kaikki tavat ilmentää mieheyttä eivät ole yhtä hyväksyttyjä ja arvostettuja. Vanhanaikaiseen mieskuvaan kuuluukin keskeisesti asioita, joiden rakentajana pojat miehiksi muuttava armeija tunnetaan. Muutamia mainitakseni näitä piirteitä ovat yksilön oman identiteetin ja tahdon riisuminen, hierarkkisuus ja ylhäältä johtaminen, valmius väkivaltaan, tunteiden ilmaisun ja näyttämisen köyhyys sekä niukka tunnetason vuorovaikutus.

Ainoastaan juridisia miehiä koskeva asevelvollisuus on merkittävä yhdenvertaisuusongelma. Suomen perustuslain 6 § sanoo selvästi: ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä” sekä ”ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen […] perusteella”. Jostain syystä on kuitenkin katsottu, että on oikeudenmukaista pakottaa ne henkilöt, joiden henkilötunnuksen toiseksi viimeinen merkki on pariton, puoleksi vuodeksi varusmiespalveukseen, palkattomiin töihin tai jopa ehdottomaan vankeuteen.

Sukupuolen perusteella asevelvollisuus rikkoo perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta myös uskonnollisilta osin. Jehovan todistajat on Suomessa vapautettu varusmiespalveluksesta, kunhan heillä on tuore todistus uskontokuntaan kuulumisesta. On vaikea käsittää, että oikeusvaltiossa, jonka perustuslaissa yksiselitteisesti kielletään ihmisten asettaminen eri asemaan uskonnon perusteella, asetetaan kansalaiset uskonnon perusteella oleellisesti eriarvoiseen asemaan. YK:n ihmisoikeuskomitea onkin toistuvasti vaatinut, että Suomen tulee kohdella myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä Jehovan todistajien tavoin.

Asevelvollisuuden suorittamisen vaihtoehdot

Nykyään on useita tapoja maanpuolustusvelvollisuuden suorittamiseen tai siitä eroon pääsyyn. Vuonna 1992 syntyneiden juridisten miesten osalta eri palvelusmuotojen suhde oli seuraavanlainen*:

-Vajaa 70% suorittaa varusmiespalveluksen (vuosittain n. 23 000 – 25 000)
-Palveluksesta terveydellisin syin vapautetaan ennen palvelusta n. 12% ja palveluksen aikana n. 8% (vuosittain vapautetaan yhteensä n. 6000 – 7000)
-Siviilipalveluksen suorittaa noin 7% (vuosittain n. 2000 – 2500)
-Monikansallisuuden perusteella vapautetaan noin 3% (vuosittain n. 1000)
-Ahvenanmaalla asumisen perusteella vapautetaan noin 0,5% (vuosittain n. 150 – 200)
-Jehovan todistajien uskontoon kuulumisen perusteella vapautetaan noin 0,3% (vuosittain n. 100)
-Totaalikieltäytyjiä on noin 0,2% (vuosittain n. 40-60)

Ehdottomasti suurin osa nuorista miehistä siis suorittaa varusmiespalveluksen. Merkille pantavaa kuitenkin on, että vuonna 1982 syntyneistä miehistä 77% suoritti asepalveluksen, kun 1992 syntyneen ikäluokan kohdalla osuus oli enää 68%. Kymmenessä vuodessa varusmiespalveluksen houkuttelevuus laski lähes 10 prosenttiyksikköä. Viimeisenä neljänkymmenen vuoden aikanavarusmiespalveluksen suorittavien osuus on pudonnut peräti 20 prosenttiyksikköä ja suunta on edelleen vuosi vuodelta alaspäin.

Käytännössä varusmiespalveluksen suorittaneiden nuorten osuuden lasku johtuu pieniltä osin siviilipalveluksen yleistymisestä, mutta suurin syy laskuun on vapautusten osuuden radikaali kasvu. Vapautuksen saaminen on nykyään niin helppoa, että käytännössä jokainen, joka on valmis näkemään hieman vaivaa sen saadakseen, vapautetaan palveluksesta. Vapauttamiseen johtavat syyt ovat moninaisia, mutta yleisimpiä syitä ovat mielenterveyden häiriöt, ylipaino, diabetes sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet.

Vapautusten määrän räjähdysmäisen kasvun taustalla on nähdäkseni ollut harkittu valinta muokata varusmiespalvelusta kohti valikoivaa asepalvelusta. Epämotivoituneista varusmiehistä ei ole puolustusvoimille hyötyä, mutta toisaalta asevelvollisuutta ei olla haluttu muuttaa myöskään liian valikoivaksi, sillä silloin reservin määrä tulisi pienenemään liikaa. Vapautusten määrän kasvattamisen taustalla on voinut olla myös halu hillitä asevelvollisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä ja pienentää viime vuosikymmeninä kasvussa olleita totaalikieltäytyjien määriä.

Miksi en mennyt sivariin tai hankkinut vapautusta?

Monet ovat ihmetelleet, miksi en valinnut helppoa tietä ja hankkinut vapautusta tai mennyt sivariin johonkin omaa työllistymistä mahdollisesti edistävään palveluspaikkaan. Myönnän, että omaa mukavuuttani olisi kyllä palvellut kumpikin vaihtoehto hyvin. Olisin voinut mennä sivariin kaupungin palvelukseen hoiva-alalle ja se olisi luultavasti näyttänyt hyvältä tulevassa työnhaussani. Tai toisaalta olisin voinut väittää käyttäväni säännöllisesti kannabista tai kärsiväni yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja saaada helpon vapautuksen. Tästä olisi toki saattanut jäädä merkintä terveydenhuollon rekistereihin, mutta ei siitä tulevaisuudessa merkittävää haittaa luultavasti olisi ollut.

Sekä sivariin meneminen että vapautuksen hankkiminen olisivat kuitenkin antaneet tälle syrjivälle ja sortavalle järjestelmälle legitimiteetin. Sivariin menemällä olisin hyväksynyt kaikki aiemmin esittämäni asevelvollisuuden syrjivät piirteet ja alistunut niiden kohteeksi. Toki yksilötason vaikutusmahdollisuudet näin perinteisen ja yleisestä hyväksyntää nauttivan instituution kritisoinnissa ovat pienet, enkä missään nimessä syyllistä tai tuomitse ketään vapautuksen hankkimisesta tai sivariin menemisestä. Ymmärrän, ettei kaikilla ole resursseja ja voimavaroja, joiden avulla totaalikieltäytymisestä selviäisi.

Sen lisäksi, että siviilipalvelus on osa valtiollista syrjintää ja kontrollia, on se myös itsessään ongelmallinen rakenne. Kansainvälisten sopimusten perusteella siviilipalvelus ei saisi olla rangaistus varusmiespalveluksesta kieltäytymisestä. Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea, Amnesty International ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ovat pitäneet Suomen lainsäädäntöä tältä osin ongelmallisena, sillä siviilipalvelus on kaksi kertaa lyhimmän varusmiespalvelusajan mittainen. Mitä puolet pidempi palveusaika on, jos ei rangaistuksenomaisuutta?

On epäselvää, miten siviilipalvelusta pitäisi kansainvälisten sopimusten perusteella tulkita. Pakkotyö on yksiselitteisesti kielletty YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa. Samassa sopimuksessa kuitenkin täsmennetään, ettei sopimuksen pakkotyöllä tarkoiteta ”yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin” kuuluvaa pakkotyötä. Kuuden kuukauden kaikkia sukupuolia ja uskontokuntia koskeva siviilipalvelus voisi olla kansainvälisten sopimusten osalta oikeutettavissa, mutta itse en kuitenkaan voi hyväksyä edes varusmiespalveluksen kanssa samanpituisen pakkotyön teettämistä vakaumuksensa perusteella varusmiespalvelusta kieltäytyviltä.

Näiden ongelmien ja puutteiden valossa totaalikieltäytyminen jäi itselleni ainoaksi vaihtoehdoksi. Sen lisäksi, että koen totaalikieltäytymisen omien arvojeni mukaiseksi ratkaisuksi, pidän sitä sitä hyvänä keinona herättää kriittistä keskustelua asevelvollisuudesta ja sen vaihtoehdoista. Totaalikieltäytyminen on siis poliittinen teko ja sellaisenaan irroittamaton osa asevelvollisuuden vastaista ja antimilitaristista toimintaa. Jehovan todistajat saivat aikoinaan järjestelmällisesti kieltäytymällä koko ryhmän palveluksesta vapauttavan lakimuutoksen aikaan, joten totaalikieltäytyjien määrän kasvu varmasti loisi painetta laajentaa Jehovan todistajien erityiskohtelun myös muihin aseistakieltäytyjäryhmiin. Jos ei poliittisen paineen vuoksi, niin ainakin siksi, että jokainen kieltäytyjä maksaa yhteiskunnalle yli 10 000 euroa riihikuivaa rahaa.

*: Ohi on -kansalaisaloitteen laskelmat, jotka tehtiin puolustusvoimien tilastojen perusteella

(Tätä blogausta kirjoittaessani olen suorittanut rangaistusta 20 vrk, jäljellä on 153 vrk.)

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Osa 8: Miksi valitsin totaalikieltäytymisen?

  1. Ootko miettinyt totaalikieltäytymisen mahdollisia huonoja puolia? Että siinä missä sivari voi olla tulevaisuuden kannalta jopa hyödyllinen, voiko kieltäytymisestä koitua haittaa tulevaisuudessa? Lähinnä mietin, voidaanko sitä työelämässä katsoa pahalla.

    Tykkää

    • Hyvä kysymys! Totaalikieltäytymisestä ei seuraa merkintää rikosrekisteriin (ainoastaan jonnekin supon rekistereihin voi jäädä merkintä ja senkin saa selville vaan sellaisissa yhteyksissä, missä musta tehtäisiin laaja turvallisuusselvitys, eli esim. poliisiksi tai sotilaaksi hakiessa), eli ainakaan suoraan siitä ei mene tietoa mahdollisille työnantajille. Toki olen tietoinen, että asiasta julkisuudessa puhuminen voi kantaa jonkun työnantajan korviin ja pahimmassa tapauksessa hän voi vetää johtopäätöksen, että koska tää tyyppi on totaalikieltäytyjä, ei voi olla hyvä työntekijä.

      Tällä hetkellä mun tuntuma on kuitenkin on se, että asiaan suhtaudutaan pääosin neutraalisti tai jopa aavistuksen positiivisesti, joten en usko, että tästä ainakaan merkittävää haittaa tulevaisuudessa olisi. Toki on mahdollista, että joku työpaikka/projekti/tms. menee tän takia alta, mutta oon kyllä valmis maksamaan tästä sen hinnan. Ja toisaalta ajattelen niin, että en välttämättä edes haluaisi tehdä töitä sellaiselle tyypille/organisaatiolle, joka ei halua palkata hyvää työntekijää vain sen takia, että se on aseistakieltäytyjä.

      Tykkää

  2. Miten mielestäsi Suomen kuuluisi hoitaa maanpuolustus? Pitäisikö puolustusvoimat lakkauttaa ja toivoa sormet ristissä ettei kukaan valtio tai taho käyttäisi tätä tyhjiötä hyväksi?

    Tykkää

    • Mulla ei valitettavasti ole tarjolla valmista ja kattavaa maanpuolutusmallia, eikä mulla myöskään ole riittävää asiantuntemusta ja osaamista sellaisen luomiseen. Pidän vähän kummallisena sitä, että monesti asevelvollisuuden ongelmia kritisoivilta ihmisiltä vaaditaan vaihtoehtoisen ja loppuun asti mietityn mallin luomista – ei se ole mun tehtävä.

      Kannatan yleisestä asevelvollisuudesta luopumista ja vaihtoehtoisen maanpuolustuksen (kansallisen, en kannata esimerkiksi sotilasliittoihin liittymistä) järjestämistä jollakin muulla tavoin – esimerkiksi vapaaehtoiseen perustuvalla asepalveluksella, joka kohtelee kansalaisia yhdenvertaisesti riippumatta sukupuolesta tai uskonnosta ja tunnustaa mahdollisuuden aseistakieltäytymiseen, josta ei seuraa rangaistusta. Myös Vasemmistoliiton ja Vasemmistonuorten esittämä valmiusvelvollisuusmalli kuulostaa harkitsemisen arvoiselta vaihtoehdolta.

      Joka tapauksessa nykyisen mallin ongelmat ovat niin suuria ja perustavanlaatuisia, ettei niitä voi jättää huomioimatta. Miten pyrkisit itse purkamaan mm. tässä blogauksessa avaamiani ongelmakohtia, jos asevelvollisuudesta ei luovuttaisi?

      Tykkää

      • Kyllä nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä sisältää puutteita ja ongelmia kuten tekstissäsi olet tuonut esille. Mielestäni siirtyminen osaltaan vaihtoehtoisempaan ja tasavertaiseen malliin olisi kenties järkevämpää, jossa sukupuoleen, uskontoon tms. katsomatta asepalveluksen rinnalle tuodaan siviilipalvelus selkeämpänä vaihtoehtona tai esimerkiksi korotettu veroaste tulevaisuudessa korvaisi pakollisen asevelvollisuuden. Tällöin valikoituisi aines pois puolustusvoimista kenestä ei olisi hyötyä puolin eikä toisin.

        Karu fakta mielestäni on vain, että Suomen geopoliitttisen aseman vuoksi olemme velvoitettuja ylläpitämään puolustusvoimia, ja hyviä sellaisia, turvataksemme Suomalaisten vakaan ja turvallisen elämän. Uskon omien kokemusteni perusteella, että pelkästään vapaaehtoiseen malliin perustuvalla järjestelmällä puolustusvoimat menettävät suuren kenttäarmeijan luoman kyvyn puolustaa koko maata ja tällöin ”puolustusvoimat” kutistuisivat pikemminkin pieneksi kriisinhallintajoukoksi, joilla ei pystyttäisi puolustamaan kuin korkeintaan etelä-Suomen aluetta. Vaihtoehtona olisi nostaa ammattisotilaiden palkkataso niin korkeaksi, että armeijalla olisi tarpeeksi suuri miesvahvuus koko maan puolustamiseksi mutta ~100 000 sotilaan palkkaaminen palvelukseen olisi tuhottoman kallista kilpailukykyiseen palkkatasoon nähden. Myös kunnolliset puolustusvoimat takaavat sen, että Suomi nähdään vakaana maana johon kannattaa investoida taloudellisesti. Venäjän viime aikojen häikäilemättömät toimet todistavat ja osoittavat sen, että Venäjä on valmis käyttämään sotilaallista voimaa ja painostustaan vaikuttaakseen lähialueidensa tilanteisiin. Tätä tuskin kukaan haluaa tapahtuvan Suomen kohdalla vaan senkin takia on tärkeä omata kunnollinen maanpuolustuskyky. Tavallaan asevelvollisuuden suorittaneet ovat täten turvanneet Suomen poliittista itsemääräämisoikeuttaan.

        Sivuhuomiona annan täydet kaksi peukkua keskustelevasta otteestasi ja ulosannistasi. Vaikka ihmisillä on eri mielipiteitä ei sen takia kannata meuhkata vaan kuunnella. Edellä mainittu on valitettavasti taidettu unohtaa näinä niin taloudellisesti kuin myös poliittisesti aikoina.

        Tykkää

  3. Kunnioitan päätöstäsi.

    En kaipaa sinulta kattavaa suunnitelmaa maanpuolustuksen muuttamiseksi, mutta kysyn ihan vain sinun mielipidettä :)

    Voisiko sinun mielestä pakollinen ”asevelvollisuus/puolustusvelvollisuus/whatever” olla missään muodossa toimiva?

    Esimerkiksi niin, että siihen olisi kaikkien osallistuttava, mutta saisi valita aseellisen tai aseettoman vaihtoehdon? Aseettomiin vaihtoehtoihin voisi kuulua _esimerkiksi_ jonkinlaisen huollon opettelu kriisitilanteita varten. Käytännön pelastus- ja avustustoimia, tulipalojen sammuttamista, ensiapua, väestönsuojat… Jotain mistä yhteiskunta kuitenkin hyötyisi

    Tykkää

    • Mun ymmärtääkseni pakollinen kansalaispalvelus on kansainvälisten sopimusten valossa mahdotonta toteuttaa irtautumatta sopimuksista. Asepalvelus on mahdollista toteuttaa pykälän poikkeuksen perusteella, mutta kaikkia koskevaa kansalaispalvelusta ei ymmärtääkseni voitaisi järjestää.

      En myöskään saa ihan kiinni, että mitä hyötyä kaikille pakollisesta palveluksesta olisi? Palvelus joka tapauksessa keskeyttäisi monen opinnot/työt huonoon saumaan ja jos siitä ei olisi yhteiskunnan kannalta merkittävää hyötyä, niin kuulostaisi vähän haaskaukselta. Tämänkaltaisen koulutuksen organisoiminen ja järjestäminen maksaisi myös maltaita. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että jos kaikilta kansalaisilta vaaditaan jotain tiettyjä taitoja, niin opetetaan ne sitten oppivelvollisuuden piirissä. Ja jos tarvitaan jotain erityistaitoisia kansalaisia, niin huolehditaan erityistaitoisten ihmisten olemassaolo sitten koulutuksen ja työtoiminnan kautta.

      Tykkää

      • Eli asepalvelus pakolliseksi jokaiselle ja osaksi peruskoulua? Ja sieltä sitten värvätään halukkaat erikoistumaan esim laskuvarjojääkäreiksi?

        Tykkää

  4. Kuten sanottua, en pidä nykyisenkaltaisen asevelvollisuuden piirissä opeteltuja asioita sellaisina, joita koko ikäluokan tulisi hallita. Tuolla oppivelvollisuuskommentilla lähinnä viittasin niihin puheenvuoroihin, missä jotkut perustelevat asevelvollisuutta erätaitojen yms. ylläpitämisen kannalta tärkeänä rakenteena.

    On täysin turhaa kouluttaa moninkertaisesti tarvittavaa reserviä isommalle määrälle sellaisia taitoja, joista ei ole 2010-luvun yhteiskunassa mitään hyötöä.

    Tykkää

  5. Paluuviite: Osa 23: Usein kysyttyjä kysymyksiä totaalikieltäytymisestä ja valvontarangaistuksesta | Puoli vuotta pannassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s