Osa 9: Mitä olisin tehnyt tällä viikolla, jos en olisi pannassa?

Rangaistuksen aikana olen väkisinkin saanut itseni kiinni pohtimasta ajatusta, mitä tekisin milläkin hetkellä, mikäli liikkumistani ei kontrolloitaisi. Yritin kerätä kuluneen viikon ajan heränneet ajatukset ylös, joten täältä pesee!

Aloitin tällä viikolla työssäoppimisen uudessa paikassa. Koska en ollut käynyt aiemmin paikassa, aikataulutin ensimmäisiin aamuihin varuiksi vähän ylimääräistä aikaa. Bussit menivät kuitenkin sen verran huonosti, että mun piti kotoa poistuttua odottaa bussia vielä jonkin aikaa. Satoi kaatamalla ja olin herännyt pahasti kesken unien, joten odottelu ei ollut erityisen mukavaa. Hetken kävin mielessä, että olisipa kiva kipaista läheisestä kahvilasta aamukahvit ja kaupungin paras vegaaninen munkki kahvitauolle, mutta eihän se tullut kysymykseen. Odotin siis bussia sateessa.

Keskiviikkona sählytreenien jälkeen iski tyypilliseen tapaan jäätävä sipsihimo. Kotona ei tietenkään ollut sipsejä ja avopuolisokin oli poissa kotoa. Jäi sipsit hakematta.

Arki kuluu pitkälti näissä merkeissä

Ennen rangaistuksen alkua kävin keskiviikkoisin kavereiden kanssa anniskeluravintola Kahvillan jokaviikkoisessa viihdeteemaisessa pubivisassa (paras paikka ja paras visa, terkut vaan visanpitäjä-Pasille ja Kahvillan tyypeille!). Tämänkin viikon keskiviikkona siis visailtiin ja mikäli vanhat merkit pitävät kutinsa, voitti mun joukkue shotit tiskiltä. Pubivisoissa streittarina harvoin pääsee nauttimaan voittopotista, mutta tärkeintä onkin tyyppien näkeminen ja hyvän ajan viettäminen. Sitä valvontarangaistus aika perustavanlaatuisin tavoin rajoittaa.

Tänä viikonloppuna järjestettiin Protun (Promehteus-leirin tuki ry, eli aikuistumisleirejä ja muuta nuorisotoimintaa järjestävä yhdistys) 25-vuotisjuhlat ja samassa yhteydessä pidettiin yhdistyksen vuosikokous. Kokouksessa valittiin mm. yhdistykselle uusi hallitus ja sille puheenjohtaja sekä päätettiin tärkeistä yhdistyksen tulevaisuutta linjaavista periaatteista. Harmittaa ihan tosi paljon, että jäi vuosikymmenen bileet (joissa olisi tavannut hyviä tyyppejä, joita ei pääse muuten näkemään) sekä tärkeä kokous välistä. Kokous ja juhla olivat Helsingissä, joten luultavasti olisin käynyt samalla reissulla moikkaamassa Helsingissä asuvia vanhempiani. Kaiken tämän sijaan hengasin kotona alusvaatteisillani.

Toisen viikon osalta väliinjääneet asiat voisivat olla erilaisia, mutta ainakin tällä kertaa rangaistus rajoitti eniten läheisten näkemistä ja herkkujen syömistä. Perusasioiden äärellä siis ollaan.

(Tätä blogausta kirjoittaessani olen suorittanut rangaistusta 26 vrk, jäljellä on 147 vrk.)