Osa 13: Valvontarangaistus muuttaa kodin asunnoksi

Koska olen viime viikkoina viettänyt paljon aikaa kotona, olen pohtinut paljon kodin merkitystä itselleni. Pohdinnan lopputulos on ollut yksiselitteinen: valvontarangaistus muuttaa ja on jo muuttanut kodin arvoa ja merkitystä.

Olen pitänyt itseäni aina koti-ihmisenä. Koti-ilta avopuolison kanssa kuulostaa yleensä houkuttelevammalta ja nautinnollisemmalta kuin vauhdikas ilta yökerhoissa. Vaikka olen järjestöhommien ja aktivismin puitteissa reissannut paljon ja viettänyt suuren osan viime vuosista poissa kotoa, olen aina nauttinut paluusta kotiin. Lisäksi olen erityisesti pitänyt niistä päivistä ja viikonlopuista, kun olen vaan voinut olla kotona ilman pakollisia menoja. Yleensä mulle ei myöskään ole ollut vaikea keksiä kotona tekemistä. On ollut kotitöiden tekemistä, Netflixiä, päämäärätöntä surffailua, pelaamista, musiikkia ja monia muita juttuja.

Ennen kaikkea koti on ollut aina paikka, jonne saapuminen tuntuu helpottavalta, rentouttavalta ja kaikin tavoin hyvältä. Jo hyvissä ajoin jonkun menon ollessa kesken, olen saanut lohtua siitä ajatuksesta, että pian voin mennä kotiin. Parhaita hetkiä arjessa yleensä ovat olleet ne, kun olen tullut pitkän päivän tai viikonlopun päätteeksi kotiin, ottanut housut (ei kai kukaan oikeesti kotona käytä housuja?) pois ja rentoutunut milloin minkäkin tekemisen tai tekemättömyyden parissa.

Vapauttani rajoittavaa valvontarangaistusta on kulunut nyt reilut puolitoista kuukautta eli suunnilleen nejäsosa koko rangaistuksesta. On todella huolestuttavaa ja jopa ahdistavaa huomata, että jo nyt käsitykseni kodista ja suhtautumiseni kotonaoloon on muuttunut – huonoon suuntaan.

pvä. . By Valtteri Heinonen

Mistä kodin merkityksen muutos johtuu?

Itsetutkiskeluni perusteella olen havainnut kodin merkityksen muutoksen johtuvan ainakin seuraavista kolmesta tekijästä:

1) Kotona vietetty aika: Suurimmaksi syyksi kotonaolon kurjistumiselle olen mieltänyt yksinkertaisesti sen, että vietän nykyään liikaa aikaa kotona. Arkisin vietän hereilläoloajastani kotona keskimäärin vajaa puolet. Viikonlopuista kotona kuluu yli 90%. Ennen rangaistusta vietin yleensä arkisin joitain tunteja kotona ja tyypillisinä viikonloppuina en lainkaan. Rangaistuksen alkaessa totesin, etten ole viettänyt neljää viikonloppua putkeen kotona varmaan yli viiteen vuoteen. Nyt niitä on kertynyt seitsemän, joten ero menneeseen on aika merkittävä. Kotiviikonloppuja on jäljellä vielä 18.

Kotona vietetyn ajan lisääntyessä kotonaolemisen tapa muuttuu. Siinä, missä ennen oli motivoivaa tehdä erilaisia juttuja, tuntuvat samat jutut nyt loppuunkäytetyiltä ja puuduttavilta eivätkä ne tuota mielihyvää samalla tavalla kuin ennen. Moni on varmaan kokenut saman esimerkiksi uuden hyvän levyn ilmestyessä. Aluksi levy on paras ikinä, ja sitä kuuntelee todella mielellään. Pian levyä on tullut kuitenkin kuunneltua jo niin paljon, että se kuulostaa lähinnä harmaalta mössöltä eikä se herätä enää samanlaisia tunteita.

2) Vaihtoehdottomuus: Siinä missä ennen rangaistuksen alkua kotona olemiselle oli käytännössä aina olemassa vaihtoehto, ei vaihtoehtoja ole nyt lainkaan. Kodista nauttiminen on perustunut suurilta osin siihen, että sitä voi tehdä sopivissa pätkissä ja pätkien pituutta voi säädellä kulloisenkin tunnetilan ja muiden muuttujien suhteen. Nyt kotonaoloajat lyödään lukkoon kuukautta ennen h-hetkeä eikä muutoksia sallita kuin poikkeus- tai hätätapauksissa. Mielestäni poikkeustapaukseksi pitäisi riittää ”nyt ahdistaa olla kotona” tai ”tekisi mieli käydä moikkaamassa kaveria”, mutta rikosseuraamuslaitoksen toimintaa ohjaavat periaatteet eivät taida jakaa näkemystäni.

Joskus kotona ollessa myös tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Vaikka asunto on tavallaan viihtyisä ja omakin, se ei tunnu kodilta. On hurja ajatus, miten vain puolessatoista kuukaudessa oma rakas kotini on muuttunut enemmän vain joksikin asunnoksi, johon en tunne samanlaista kiintymystä kuin kotiin kuuluisi.

Ylipäänsä elämän suola on mahdollisuus toteuttaa itseään spontaanisti ja vastata itsessään herääviin impulsseihin. Parhaat muistoni liittyvät sellaisiin hetkiin, jolloin on tullut hetken mielijohde tehdä jotakin ja tunnetta seuraamalla ja yllättäviinkin impulsseihin vastaamalla olen saavuttanut jotain täysin ainutlaatuista. Nyt elämä tuntuu melko harmaalta, kun tiedän, ettei yhtään tällaista hetkeä ole luvassa ennen huhtikuun loppua.

3) Aikataulutettu kotiinpaluu: Kuten valvontarangaistuksen käytäntöjä tarkemmin läpikäyneessä blogauksessani kirjoitin, kotiin täytyy pääsääntöisesti palata juuri sillä hetkellä, kun kotiinpaluu on viikko-ohjelmaan aikataulutettu. Pakollisten toimintojen kohdalla aikaikkuna on +/- 3 minuuttia. Kun kotiinpaluun tarkka hetki ja tapa on tiedossa jo viikkoja ennen varsinaista oven avausta, ei kotiinpaluu edistä rentoutumista, vaan tuntuu enemmänkin ulkoa mielivaltaisesti määritellyn tavoitteen robottimaiselta täyttämiseltä. Saapuminen ei lähde tarpeestani palata kotiin vaan siitä, että mun pitää täyttää jälleen kerran yksi päivittäinen tehtävä ja vieläpä olla siinä hyvin täsmällinen. Koska kotiin palaaminen on suorittamista, menee kotona yleensä pitkä aika ennen kuin pääsee rentoutumisvaiheeseen. Aina siihen ei edes ennätä ennen kuin on seuraava aikataulutettu tehtävä ja kotoa pitääkin jo poistua.

Miten selvitä muutoksesta?

Kaikkien näiden syiden vuoksi kotona olo on muuttunut rentouttavasta kuormittavaksi. Enää kotiin tuleminen ei tunnu pelkästään helpottavalta, vaan yhä enenevissä määrin stressaavalta ja kuormittavalta. Ajatus kotiviikonlopusta ei tunnu ajatuksia nollaavalta ja voimia antavalta. Kotiviikonlopun jälkeen en ole latautunut ja virittäytynyt uuteen viikkoon, vaan päinvastoin joskus maanantaina tunnen itseni jopa uupuneemmaksi kuin edeltävänä perjantaina.

Olisi kai järkevää poistua kotoa aina kun se on mahdollista. Toisaalta joku tekeminenkään (lenkkeily, sählytreenit yms.) ei välttämättä takaa mielihyvää ja nautintoa, kun siihen motivoi ainoastaan pakko. Joskus itseni kotoa pois pakottaessa olen huomannut, etten ole saavuttanut tekemisellä lainkaan sille ajattelemaani tavoitetta, sillä tavoite ja suorittaminen ovat olleet aivan liian kirkkaana mielessä, minkä vuoksi rentous sekä hetkestä nauttiminen ovat loistaneet poissaolollaan.

Miten siis huolehtia, ettei rangaistus vie nautintoa niistä harvoista aktiviteeteista, joita saan rangaistuksen aikana toteuttaa? Entä miten varmistaa, ettei kotona olemisesta tule täysin masentavaa ja uuvuttavaa? Jos teillä lukijoilla on näihin kysymyksiin jotain vinkkejä tai ajatuksia, otan niitä mielelläni vastaan!

Nyt rangaistuksen edetessä mieleeni on jo herännyt pieni pelko siitä, miten valvontarangaistuksesta palautuminen onnistuu sitten, kun rangaistus joskus loppuu. Jääkö kotona oleminen kuormittavaksi myös rangaistuksen päätyttyä? Opinko rangaistuksen päätyttyä taas elämään hetkessä ja nauttimaan pienistä asioista vai jääkö puolen vuoden aikana oppimani ajatustavat ja tunteet valloilleen? Entä jos onnistun rangaistuksen aikana kyllästymään sählytreeneissä käymiseen, opinko nauttimaan niistä taas joskus?

Pientä lohtua tässä vaikeassa asiassa olen saanut ajattelemalla aiemmin kuvaamaani levyesimerkkiä. Vaikka olisin kuunnellut jonkun levyn (tästä hyvänä esimerkkinä reilu vuosi sitten julkaistu Ghost Brigaden IV: One With The Storm) kuinka puhki tahansa, voi jonkun ajan kuluttua niitä vanhoja tunteita taas saavuttaa. Taidanpa taas laittaa kyseisen albumin soimaan ja nauttia riipivän kauniista melodioista ja Manne Ikosen upeasta tulkinnasta.

(Tätä blogausta kirjoittaessani olen suorittanut rangaistusta 47 vrk, jäljellä on 126 vrk.)

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Osa 13: Valvontarangaistus muuttaa kodin asunnoksi

  1. Kuulostaa aika rankalta.
    Voimia!

    Onko 100% tietoa mitkä ovat seuraukset jos satut tulemaan kotiin minuutin aikataulusta myöhässä, tai viiden minuutin, tai vaikkapa puoli tuntia myöhässä?

    Tykkää

    • Kiitos!

      Minuutin myöhästymisestä ei varmasti seuraa mitään eikä uskoakseni viidenkään (ellei se ole säännöllistä), mut puolen tunnin kohdalla varmaan selvitetään jo aika tarkkaan, että mistä myöhästyminen johtui. Jos siihen liittyy joku itsestä riippumaton syy (esim. bussi hajosi matkalle) tai joku ihan poikkeustilanne, niin ei varmaankaan seuraa mitään. Mutta jos myöhästelee eikä sille ole mitään syytä, niin pahimmassa tapauksessa rangaistus voidaan keskeyttää ja määrätä mut suorittamaan loppurangaistus vankilassa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s