Osa 17: Nettivihan feministiset ulottuvuudet

Kuten aiemmissa postauksissani olen kertonut, olen saanut blogin perustamisen jälkeen jonkin verran alatyylisiä uhkauksia ja vihaviestejä. Koska nettiviha on ollut viimeisen vuoden aikana kasvava ja paljon julkisuutta saanut ilmiö, haluan ottaa omien kokemusteni pohjalta osaa keskusteluun, vaikkei aihe varsinaisesti totaalikieltätymiseen tai valvontarangaistukseen liitykään.

Viime viikkoina ja kuukausina olen joutunut lukemaan kyllästymiseen ja voimattomuuteen saakka erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kuvauksia siitä, miten netissä ja sosiaalisessa mediassa vallitseva vihapuheen ilmapiiri vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Hyviä esimerkkejä löytyy mm. (kaikkien kohdalla TW: seksuaalinen häirintä, uhkailu, väkivaltafantasiointi, rasismi, misogynia) täältä, täältä, täältä ja täältä.

Tyypillisesti netin vihapuhe linkittyy olennaisesti seksimin ja rasismin kaltaisiin valtajärjestelmiin ja koska totaalikieltäytymiselläni ja blogauksillani esittämäni kritiikki kietoutuu näihin molempiin, herättää se monissa voimakkaita reaktioita. Nettivihaa kohtaavat toki toimijat ympäri poliittista kenttää, mutta tuskin on sattumaa, että korkeimpaan vihamuuriin törmäävat maahanmuutosta ja feminismistä puhuvat naiset.

Saadun nettivihan määrään ja laatuun vaikuttaa keskeisesti yksilön etuoikeudet ja yhteiskunnallinen asema. Naiset, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sekä maahanmuuttajat saavat huomattavasti enemmän ja törkeämpiä vihaviestejä kuin etuoikeutetut valkoihoiset cissukupuoliset heteromiehet. Tämän faktan valossa onkin hyytävää, että etuoikeuksistani huolimatta olen saanut jo uupumiseen asti vihapuhetta osakseni. Tämä kertoo jotain siitä vihan ja vaientamisen kulttuurista, jota yhteen tai useampaan marginalisoituun ryhmään kuuluvat saavat osakseen.

Uhkailun ja vihapuheen tarkoitus on heikentää niiden kohteen toimijuutta ja asiantuntijuutta. Feministinaisille suunnatun vihaviestinnän tavoitteena on hiljentää nämä naiset kritisoimasta vallitsevaa sukupuolijärjestelmää kun taas rodullistettuja henkilöitä pyritään estämään nostamasta yhteiskunnan rasistisia piirteitä esiin. Tähän peilaten on selvää, kenelle yhteiskunnassamme vaikutusvaltaa ja puhetilaa halutaan antaa: julkisesti puhuvia naisia naisia ja rodullistettuja henkilöitä pyritään vaientamaan, mutta miehille antamalla annetaan tilaa tuoda omia ajatuksiaan esiin.

Kohtaamassani nettivihassa on kiinnostavaa myös ne seikat, joihin trollaajat tarttuvat. Suurimmassa osassa ovat mieheyteeni ja maskuliinisuuteni ilmaisuun liittyvät huomiot. Monta kertaa olen saannut kuulla, etten ole ”oikea mies” tai ”tosimies” vaan ”vässykkä” tai ”keskenkasvuinen poika”, koska olen valinnut totaalikieltäytymisen asepalveluksen sijasta. Monet kommentoijat ovat myös arvostelleet mun fyysistä kuntoa – fyysistä kuntoa on perinteisesti pidetty mieheyden mittarina – ja olettaneet mun olevan fyysisesti huonokuntoinen ja armeijan fyysisen raskauden olevan tosiasiallinen syy kieltäytymiseeni. Näistä kommenteista on vaikea vetää muita johtopäätöksiä kuin se, että maskuliinisuus on todella haavoittuvalla ja kapealla pohjalla, jos yksittäinen totaalikieltäytyjä saa toiminnallaan niin paljon vahingoitettua Oikeaa Mieheyttä™.

Surullista on myös se, miten nettivihaajat arvottavat miehiä ja naisia. Usein kuulemani ”eihän toi neiti ymmärrä mistään mitään” -tyylinen herjaus nimittäin kertoo karua kieltä siitä, miten yhteiskunnassamme suhtaudutaan ei-hegemonisessa asemassa oleviin miehiin ja ennen kaikkia naisiin. Tunteita osoittamaton, kylmän rationaalisesti toimiva armeijan käynyt mies on arvostettu normi kun taas tunteistaan avoimesti puhuva totaalikieltäytyjämies on lähempänä absoluuttista alemmuutta, naiseutta.

Sekä täällä blogissani että aiemmin julkisuudessa olen julistautunut feministiksi. Tämä se vasta riemua onkin herättänyt kotisohvien misogynistisedissä, sillä feministit ovat yksi niistä ryhmistä, jotka törmäävät netin vihamuureihin säännöllisesti kun avaavat suunsa julkisesti. Paras esimerkki tästä oli yksi kommentoija, joka aluksi kehui arvostavansa totaalikieltäytymistä ja piti sitä ”suoraselkäisenä toimintana”, mutta kuultuaan mun olevan feministi, lakkasikin arvostamasta tekoani täysin.

Feministien irrationaalinen vihaaminen on hyvin linjassa maskuliinisuuden haavoittuvaisuuden kanssa, sillä vaikka tosiasiallisesti feminismi vapauttaa kaikkia sukupuolia purkamalla ahtaita ja myrkyllisiä sukupuolirooleja, vaatii se samalla miehisten etuoikeuksien murtumista. Ja koska monet oikeasti hyötyvät näistä etuoikeuksista, on ymmärrettävää, että heidän oman valta-asemansa säilymisen kannalta on keskeistä, että ympäröivä yhteiskunta ei muutu. Siitä nettiviha saa voimansa.

(Tätä blogausta kirjoittaessani olen suorittanut rangaistusta 92 vrk, jäljellä on 81 vrk.)