Kirjoitin taannoin ensimmäisestä sääntörikkomuksestani, kun olin epähuomiossa lähtenyt kotoa aikataulussa lukevaa aikaa myöhemmin. Rikkomuksen selvittelyn prosessi tuntui tarpeettoman raskaalta siihen nähden, että viikkoja tapahtuneen jälkeen sain valvojaltani ainoastaan suullisen huomautuksen ja kehotuksen tarkkuuteen aikataulujen noudattamisessa.
Kuluvan viikon keskiviikkona sain kesken työpäivän yllättävän soiton valvojaltani, joka kertoi minun rikkoneen aikatauluja jälleen. Valvojan mukaan olin saapunut maanantaina 29.2. kotiin klo 16.00, vaikka aikataulutettu saapuminen oli vasta 16.30. Pidin väitettä kummallisena, sillä olin melko varma siitä, että saavuin kyseisenä päivänä kotiin aikataulun mukaan klo 16.30. Valvoja pyysi minua tulemaan työpäivän päätteeksi rikosseuraamuslaitoksen toimistolla järjestettävään kuulemiseen, jossa saisin kertoa oman versioni tapahtuneesta.
Puhelun jälkeen mietin maanantaita ja pienen selvittelyn jälkeen olin varma siitä, että olin mennyt kotiin ihan oikeaan aikaan. Muistin saapuneeni kotini lähelle noin klo 16.00, mutta katsoneeni kellosta, että täytyy kuluttaa puoli tuntia aikaa, ennen kuin saan mennä kotiini. Kävelin reilun vartin kotini lähistöllä pientä ympyrää ja muistin, että mun tarvitsee hakea kellarivarastosta tavaroita, joten ajattelin käydä kellarissa ennen kotiin menoa. Kellariinhan en saa mennä milloin tahansa, ainoastaan muiden kotoa poistumisten yhteydessä. Menin kellariin klo 16.18 (tiedän tarkan ajan siitä, että sain puolisoltani tekstiviestin, jonka luin juuri kellarin ovea avatessani), josta hain tavaroita ja menin sen jälkeen kotiini tasan klo 16.30.
Tähän, melko tarkkaan, muistikuvaani peilattuna pidin todella kummallisena, että pantani oli hälyttänyt minun saapuvan kotiin jo puoli tuntia aiemmin, sillä en todellakaan ollut kotona. Ainoaksi selitykseksi hälytykselle keksin sen, että kävelin suunnilleen neljän aikaan juuri asuntoni ulkopuolelta ja että seurantalaitteen on täytynyt silloin rekisteröidä minun tulevan kotiin, vaikka oikeasti olenkin ollut asuntoni ulkopuolella kävelemässä. Asun vain vähän katutason yläpuolella ja valvontalaite on n. 4-5 metrin päässä kadusta, joten signaali olisi hyvin voinut yltää kadulle asti.
Menin keskiviikkona työpäivän jälkeen rikosseuraamuslaitokselle ja kerroin valvojalleni päivän kulun niin tarkasti kun muistin. Hän uskoi kyllä kertomaani, mutta sanoi joutuvansa selvittämään asiaa vielä tarkemmin, ennen kun se voidaan kuitata väärinkäsitykseksi. Kuulemma saisin kuulla asiasta lisää ensi viikon tiistaina, kun joudun taas uusien aikataulujen tekemisen merkeissä menemään rikosseuraamuslaitoksen toimistolle.
Laissa valvontarangaistuksesta mainitaan sääntörikkomusten seuraamuksista näin:
Jos tuomitun epäillään muutoin kuin jäljempänä 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkoneen 13—15 tai 17 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksiaan, Rikosseuraamuslaitoksen on tehtävä asiasta selvitys. Selvitystä tehtäessä tuomitulle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Jos tuomitun todetaan menetelleen tässä laissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti, Rikosseuraamuslaitoksen on annettava hänelle kirjallinen varoitus.
Varoituksen antamisen yhteydessä tuomitulle on ilmoitettava, että varoituksen noudattamatta jättäminen johtaa asian saattamiseen käsiteltäväksi tuomioistuimessa ja mahdollisesti valvontarangaistuksen suorittamatta olevan osan muuntamiseen ehdottomaksi vankeudeksi.
(Tätä blogausta kirjoittaessani olen suorittanut rangaistusta 131 vrk, jäljellä on 42 vrk.
Puoli vuotta pannassa 