Viime viikkoina päivitystahtini on ollut verkkaista siitä syystä, että elämä on kulkenut pitkälti samoilla raiteilla, joihin olen rangaistuksen aikana tottunut. Tarkkaa kellon seuraamista, spontaanin päätöksenteon mahdottomuutta sekä rangaistuksen loppumisen väsymätöntä odottelua, mutta ei juuri mitään uutta. Tänään käynnistyi viimeinen rangaistuskuukauteni, sillä vapaudun 16.4.
On ehkä pelottavakin ajatus, mutta viiden kuukauden aikana olen jo melko tottunut valvontarangaistuksen kyykyttäviin käytänteisiin. Olen oppinut aikatauluttamaan kohtuullisen toimivia päiviä ja viikkoja ja seuraamaan aikataulua kellontarkasti. Koko viiden kuukauden aikana olen lukenut aikataulua vain kerran väärin, mitä pidän suurena saavutuksena, sillä aikataulukaavioita on kertynyt paperinkeräykseemme jo useita kymmeniä. Myöskin päämäärättömään kotona oleskeluun on alkanut tottumaan ja löytämään uusia tapoja viettää aikaa kotona. Olen aloittanut mm. värittämisen ja ristisanatehtävien ratkaisemisen!
Vapautuminen lähenee ja hymy levenee!
Rangaistukseen tottumisesta huolimatta olen rangaisuksen edetessä päivä päivältä malttamattomampi odotottamaan sen loppumista. Olen todella tyytyväinen, että sain rangaistuksen ajoitettua syys- ja talvikaudelle, sillä nyt kevään eteneminen tarkoittaa samalla rangaistuksen loppusuoraa. Olen normaalistikin nauttinut keväästä – valoisista aamuista, kuivista teistä ja kevään tuoksusta. Nyt siihen yhdistyy kuitenkin voimallisesti myös vapauden odotus. Koko rangaistuksen ajan olen yhdistänyt mielessäni tutut kevään merkit vapautumisen lähestymiseen, joten tuntui todella hyvältä kävellä viime viikolla ensimmäistä kertaa kuivalla tiellä ja tuntea katupölyn ärsyttävyys nenässä.
Kun pitkään rangaistusta suorittaessa ajatukseni olivat suurilta osin rangaistuksen loppuajassa, olen nyt onnistunut siirtämään ajatukseni pääosin muihin asioihin. On kesätöitä, festareita, futis- ja pesiskausien alkamista, ihmisiä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Vaikka mielialani on säilynyt rangaistuksen ajan yllättävänkin valoisana, tuntuu viimeinkin siltä, että loppukin harmaus ja ankeus on karkoitettu.
Tänään on hyvä päivä. Toivottavasti myös teillä muilla!
(Tätä blogausta kirjoittaessa olen suorittanut rangaistusta 142 vrk, jäljellä on 31 vrk.)
Puoli vuotta pannassa 