Valvontarangaistukseni lähenee kovaa vauhtia loppuaan ja sen johdosta olenkin pyöritellyt päässäni paljon ajatusta: kannattiko tähän kaikkeen ryhtyä ja tekisinkö uudestaan saman valinnan? Näihin kysymyksiin on ollut helppo vastata: ehdottomasti.
Miksi alkujani päätin kieltäytyä?
Kuten aiemmassa blogauksessani kuvailin, on totaalikieltäytyminen poliittista toimintaa siinä missä mielenosoittaminen tai vaikka jonkin järjestön toimintaan osallistuminen. Poliittisen teosta tekee se, että kieltäytymisen taustalla on kova halu muuttaa yhteiskuntaa ja laittaa itsensä likoon edustamiensa arvojen ja tavoitteiden puolesta.
Totaalikieltäytymiseni oli protesti kasvavaa nationalismia ja militarismia vastaan, asevelvollisuuden syrjiviä ja sortavia piirteitä vastaan sekä siviilipalveluksen ongelmia vastaan – eli ennen kaikkea teko yhdenvertaisuuden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Ennen kieltäytymistäni ajattelin, että totaalikieltäytyminen on erinomainen yhteiskunnallisen toiminnan muoto, sillä se mahdollistaa monenlaisen toiminnan ja sisältää useita ulottuvuuksia. Totaalikieltäytyminen on itsessään suoraa kansalaistoimintaa, mutta antaa hyvät raamit myös muunlaiselle vaikuttamiselle.
Mitä koen totaalikieltäytymisellä saavuttaneeni?
Ensinnäkin miellän pelkästään yhtenä numerona tilastoissa näkymisen tärkeäksi. Aikoinaan Jehovan todistajat saivat hankittua pysyvän vapautuksen asevelvollisuudesta järjestelmällisesti kieltäytymällä. Totaalikieltäytyjien määrän ei tarvitsisi kasvaa paljoakaan, jotta se jo yksin johtaisi Jehovan todistajien erityiskohtelun laajentamiseen myös muihin aseistakieltäytyjäryhmiin. Koska Suomi saa toistuvasti huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeusviranomaisilta, on jokainen totaalikieltäytyjä tavallaan piikki Suomen lihassa aiheuttaen lisää kansainvälistä painetta syrjivän lainsäädännön muuttamiseksi.
Aseistakieltäytyjien rankaiseminen myös maksaa paljon riihikuivaa rahaa, esimerkiksi mun valvontarangaistuksen täytäntöönpano on maksanut jo yli 10 000 euroa. Jos totaalikieltäytyjiä olisi vuositasolla useita satoja, tultaisiin varmasti pohtimaan sen aiheuttamia kustannuksia ja vertaamaan niitä saavutettuihin hyötyihin.
Toiseksi totaalikieltäytyminen on tarjonnut moninaisia tapoja pitää aseistakieltäytyjien asemaa ja muitakin tärkeäksi kokemiani aihepiirejä esillä. Tämä blogi on saavuttanut paljon odottamaani enemmän lukijoita ja näkyvyyttä, sillä pelkästään tällä alustalla tekstini ovat keränneet useita kymmeniä tuhansia lukukertoja ja tuhansia jakoja sosiaalisessa mediassa. Lisäksi blogin pitäminen sekä asiasta omalla nimellä kirjoittaminen ja puhuminen on tarjonnut monia hienoja mahdollisuuksia. Olen muun muassa päässyt antamaan haastatteluja erilaisiin julkaisuihin, osallistumaan tutkimuksiin, puhumaan erilaisissa tilaisuuksissa, osallistumaan dokumenttiprojekteihin sekä kirjoittamaan myös blogin ulkopuolisiin alustoihin.
Kolmanneksi koen, että olen saavuttanut edes hitusen aseistakieltäytymisen normalisointia tekemällä sitä omilla kasvoillani siitä avoimesti kertoen. Todella monet ovat rangaistuksen aikana hämmentyneet siitä, että minä (pääosin ihan mukava ja leppoisa tyyppi) olen totaalikieltätyjä, sillä ovat pitäneet totaalikieltäytymistä jonkinlaisena fundamentalismina, mitä eivät mussa ole nähneet. Ennakkoluuloja vähentää tehokkaasti olemalla oma itsensä kieltäytymisestä huolimatta ja tekemällä ihan tavallisia asioita, vaikka valvontarangaistus elämää onkin hankaloittanut. Ainakin haluan uskoa, että muhun tutustuttuaan monet ajattelevat aseistakieltäytymisestä aiempaa laupeammin ja ymmärtävät, että se on ihan perusteltua ja järkiperäistä hommaa ja sitä tekee erilaiset ihmiset erilaisista taustoista.
Mitä huonoja puolia totaalikieltäytymisellä on ollut?
Aiemmissa kirjoituksissani olen aika kattavasti kuvannut niitä vaikeita asioita ja tilanteita, joita valvontarangaistus on aiheuttanut elämääni. En halua turhaan kaunistella asioita, joten voin hyvin todeta viimeisen puolen vuoden olleen tietyllä tavalla vaikeinta aikaa tähänastisessa elämässäni. Toki viime kuukausina on tapahtunut iloisia ja hyviä asioita, mutta valvontarangaistuksen luoma kontrolli on luonut niin suuren varjon elämäni ympärille, etten ole yrityksistä huolimatta onnistunut kipuamaan kovin pitkälle valon puolelle.
Eniten valvontarangaistus on vaikuttanut arkeeni poistamalla mahdollisuuden spontaaneihin päätöksiin ja oman elämän hallintaan. On ollut todella uuvuttavaa seurata silmät ummessa valmista aikataulua ilman valtaa oman elämäni suunnitteluun. Lisäksi valvontarangaistus on tehnyt monet harrastukset ja mielenkiinnon kohteiden parissa puuhaamisen mahdottomiksi. En ole voinut matkustaa pois Tampereelta esimerkiksi järjestötoiminnan tai aktivismin perässä, vaikka monia upeita tilaisuuksia olisi ollut. Esimerkiksi joulukuussa Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä pidettyihin mielenosoituksiin olisin todella kovasti halunnut osallistua, enkä tiedä, milloin seuraava samanlainen tilaisuus tulee vastaan.
Kannattiko totaalikieltäytyminen?
Vaikka valvontarangaistus on tehnyt elämän viime kuukausien ajan monelta osin tarpeettoman hankalaksi, olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kieltäytyminen oli itselleni oikea valinta. Etenkin viime viikkoina erilaisia totaalikieltäytymiseen liittyviä projekteja on ollut käynnissä niin paljon, että on ollut todella hienoa huomata, miten laajasti aihe kiinnostaa. Kun saa jatkuvasti kiinnostavia yhteydenottoja ja yhteistyötarjouksia kieltäytymiseen liittyen, on vaikea olla kovin surullinen, vaikka oma arki olisikin väliaikaisesti tehty vaikeaksi. Etenkin kun rangaistuspäivät käyvät kovaa vauhtia vähiin ja koko rangaistuksen ajan olen hokenut itselleni ”tämä on vain väliaikaista ja pian se on jo ohi”.
Monet ovat kysyneet, että jos saisin nyt valita uudestaan kieltäytymisen ja sivarin/vapautuksen hankkimisen väliltä, miten valitsisin? Heille on ollut helppo vastata: tein mielestäni täysin oikean ratkaisun kieltäytyessäni ja tekisin saman valinnan varmasti uudelleenkin. Seison edelleen sataprosenttisesti edustamieni ja esiin nostamieni arvojen ja tavoitteiden takana ja aion jatkaa kamppailua yhdenvertaisemman maailman puolesta toisissa merkeissä valvontarangaistuksen päätyttyä!
(Tätä blogausta kirjottaessani olen suorittanut rangaistusta 169 vrk, jäljellä on 4 vrk.)
Puoli vuotta pannassa 
Paluuviite: Osa 22: TJ1 | Puoli vuotta pannassa