Totaalikieltäytymisestä seurannut puolen vuoden valvontarangaistus on edennyt jo niinkin pitkälle, että jäljellä on enää viimeinen yö ja huomenna pannan irroittaminen. Inttislangia lainatakseni: TJ1!
Puolen vuoden tauko elämästä päättyy
En voi sanoin kuvailla, kuinka helpottavalta musta tuntuu se, että huomenna viimeiset kuusi kuukautta elämääni hallinneen kontrollin suorat vaikutukset loppuvat. Voin siirtää katseen taas tavalliseen elämään ja niihin asioihin, joista eniten nautin. Ystävien näkeminen, ulkoilu silloin kun huvittaa, ilta-aikaan ulkona oleminen, matkustaminen, vapaa liikkuminen ilman jatkuvaa kellon kyttäämistä… Voisin jatkaa listaa loputtomiin.
Vaikka valvontarangaistus loppuukin huomenna kokonaisuudessaan eikä mulla ole pannan irroittamisen jälkeen velvoitteita, on mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti elämäni palaa takaisin normaaleille raiteille. On vaikea kuvitella, että muhun sisään ajetut rutiinit ja toimintatavat – kuten pakonomainen kellon seuraaminen – lakkaisivat kuin seinään sinä hetkenä, kun panta irtoaa jalasta. Toivon mukaan en odottele enää kotioven edessä tiettyä kellonlyömää sisään mennäkseni, mutta totta puhuakseni en lainkaan yllättyisi, vaikka jonain päivänä niin kävisikin vanhasta tottumuksesta.
Voi olla luonnollistakin, että musta tuntuu kuin elämääni tullut kokonaisvaltainen puolen vuoden paussi päättyisi huomenna. Vaikka toki olen elänyt arkea myös viime kuukaudet, en koe päässeeni oikeastaan missään asioissa eteenpäin tai löytänyt elämääni mitään uutta. Nyt voin jatkaa elämäni elämisen siitä tilanteesta, mihin se viime vuoden lokakuussa jäi. Olo on vähän kuin palauttaisin itseeni lokakuussa itsestäni otetun varmuuskopion.
Paljon puhutaan sisäisestä motivaatiosta ja autonomiasta kehittymisen ehtoina ja valvontarangaistuksen myötä nuo väitteet on helppo allekirjoittaa. Rangaistuksen aikana en ole oikeastaan laisinkaan tuntenut kehittyväni – lähinnä olen yrittänyt kuluttaa aikaa siihen, missä se tuntuu nopeiten kulkevan – lopputuloksesta välittämättä. Nyt kun jälleen koittaa mahdollisuus päättää omasta elämästä, on mielessä sata asiaa, joihin haluan perehtyä, joissa haluan oppia ja joita haluan kokea. Tässä laajuudessa en ole ikinä tuntenut tämänlaista halua ja tarvetta oppia ja mennä elämässä eteenpäin.
Vaikka tietysti rangaistuksen päättyessä olen onnellinen kaiken kurjuuden päättymisestä, olen myös tyytyväinen viimeiseen puoleen vuoteen, sillä koen saaneeni todella paljon aikaan. Oikeastaan missään vaiheessa rangaistusta kieltäytyminen ei ole tuntunut täysin turhalta tai tarpeettomalta, vaan olen onnistunut löytämään sille merkitystä ja arvoa harmaimpinakin turhautumisen hetkinä.
Rikosseuraamuslaitoksen tukipartio tulee kotiini huomenna aamuyhdeksältä poistamaan pannan ja viemään valvontalaitteen pois, jonka jälkeen pääsen vapaille. Suunnitelmissa on lähteä saman tien Helsinkiin nauttimaan vapaudesta istumalla tärkeässä kokouksessa (joku voisi nauraa tälle, mutta mikään ei voita hyvää kokousta!) sekä näkemällä huipputyyppejä. Sunnuntaina on luvassa erään totaalikieltäytymiseen liittyvän projektin loppuun saattaminen ja maanantaina uuden tatuoinnin ottaminen. Aion siis nauttia täysin rinnoin koittavasta vapaudesta ja mahdollisuudesta liikkua vapaasti.
Kiitos lukijoille ja tukijoille
Tulen varmaan kirjoittamaan vielä muutamia kokoavia blogauksia totaalikieltäytymisestä ja valvontarangaistuksesta, mutta tahdon jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia tämän blogin lukijoita ja seuraajia suurella lämmöllä. Olen vilpittömän häkeltynyt kaikesta siitä huomiosta, tuesta ja positiivisesta palautteesta, jota olette valvontarangaistuksen aikana tarjonneet. Mulle ei ole tullut hetkeksikään merkityksetön ja yksinäinen olo, sillä palautteenne ja tsemppinne ansiosta olen kokenut saavani jotain aikaan ja tekeväni yhteiskunnallisesti merkittävää työtä.
Kiitos tuesta! Kuva: Valtteri Heinonen
Erityisesti haluan kiittää läheisiäni ja ystäviäni empatiasta ja rangaistuksen kanssaelämisestä, Aseistakieltäytyjäliittoa yhteistyöstä ja tuesta, kaikkia solidaarisuuskirjeitä ja tsemppiviestejä lähettäneitä lämmöstä ja ymmärryksestä sekä blogin lukijoita, toimittajia ja muita yhteistyötahoja kiinnostuksesta ja aiheen nostamisesta esiin.
(Tätä blogausta kirjoittaessa olen suorittanut rangaistusta 172 vrk, jäljellä on 1 vrk.)
Puoli vuotta pannassa 